Vartti Triathlon Käyrälampi 2016

Tänään oli vuorossa Vartti Triathlon Kouvolassa. Viime vuonna tapahtuma järjestettiin Orilammella ja se oli miun eka triathlonstartti ikinä. Viime vuonna satoi koko kisan ja sää oli ihan karsee. Just siistii! Päätin jo sillon, että tänne uudelleen. Matkojen piti olla tänä vuonna samat: uinti 500m, pyörä 20km ja juoksu 5km. Piti, muttei ihan ollut. 

Karavaanarit starttaamassa kotipihasta.

Mein äiti (=maailman paras triathlonhuoltopäällikkö) oli taas lupautunut lähtemään kannustusjoukkoihin pikkupoikien kanssa. Startattiin aamusta muka-ajoissa perinteisen säätämisen vauhdittamana. Pyörä ei mahtunut autoon, jolla piti siirtyä mein porukoille. Samassa muistin miksi. Koska pikkupojat oli mukana. Pyörän olin muovittanut enkä jaksanut alkaa enää purkamaan pakettia ja irroittamaan eturengasta. Soitin siis äidille ja hän tulikin hakemaan meitä. Tän päivänen oli pre-Joroinen-kisa. Monessakin mielessä. Mentiin Käyrälammelle asuntoautolla, jolla suuntaan sitten perjantaiaamuna matkaan. Ikinä ennen en ollut matkailuauton puikoissa ollut ja ensikosketus autoon oli peruuttaminen omalta pihalta. No hyvinhän se meni. Aamun säätämisen takia aikataulut hiukan myöhästyi ja vaikka tiesin, että karavaanarin matka on hitaampi kuin muiden en ihan ollut ehkä osannut kuitenkaan varautua siihen kuinka paljon. Vedin miehekästä letkaa perässä Luumäen kohdilla ja kohteliaasti annoin tietä kiireisemmille ja koukkasin välillä 6-tieltä pois. Utissa totesin lapsille, että ei muuten pysähdytä pillimehuja ostamaan vaan painetaan talla pohjassa Käyrälammelle. Onneks mein pojat tietää, että sillon kun äiti on tosissaan.. se on tosissaan. Aika usein se ei ole. Kohteessa oltiin vähän yli puoli ykstoista. Pyörä muoveissa, kamat levällään ja puhelin piippaillen.. aikaahan oli siis todella runsaasti, kun startti oli vasta kello 11.00. Ei muuten paljon ehtinyt lähtöä jännäilemään. Kolmee vaille ykstoista olin Käyrälammessa ja valmiina menemään. Ei varsinaisesti taas kovin hallittu valmistautuminen, mutta enpä tiiä tekisinkö silti mitään toisin. 

Starttiin enää hetki. Takarivin paikat oli tänään suosittuja.

Uinti

Liikkeelle lähdettiin rantavedestä, lähdin rauhassa. Uinti lähtikin tosi hyvin liikkeelle. Lasit istui täydellisesti, uinti tuntui järkevältä ja hallitulta. Eka poiju tuli nopeasti vastaan ja kiersin sen vasemmalta. Siinä kohtaa tuli hiukan ruuhkaa ja totesin uivani kahden naisen välissä. Toinen monotti ja toinen huitoi kädellä. Ihan sama. Hörppäsin kuitenkin hässäkässä vettä. Annoin silti vaan mennä. Muutama veto rintaa ja kurkistus missä mennään. Hyvin menee, ehkä. Kohti viimeistä poijua, ei mitään hätää. Tää on kivaa. Lopussa iski epätoivo, meenkö sittenkää oikeelle poijulle. Taas muutama veto rintaa, se ei kuitenkaan jäänyt taaskaan päälle vaan sain rytmin helposti taas päälle. Uinti kohti rantaa ja luulin jo olevani tarpeeksi rannassa. Pöh, kainaloihin asti vettä. Jatkoin vielä uimista. Rantautuminen onnistui lopulta hyvin. Kuvista voin todeta, että puku oli puoliksi pois jo pian vedestä noustuani. Jännästi tuokin tulee jo jostain selkäytimestä eikä sitä edes ajattele, vaikka kokemuksella en voi todella voi kehuskella. Rannassa jokaisen piti huutaa omaa numeroaan (etenkin silloin, kun ei ehtinyt kirjoittaa sitä käsivarteensa) ja sai käteensä emitin. Eka leimaus rannassa ja siitä uintiaika. Se oli huikeesti parempi kun viime vuonna. Ja viime viikolla! Jospa uinnin sujuminen alkaakin olla lähellä? Otetta pitää saada paremmaksi. En tiiä johtuuko märkkäristä, mutta etenkin heikompi otteinen vasuri tarvitsee treeniä.

Ilme on vähän kärsivä, vaikka fiilis oli huippu.

T1

Vaihto meni sujuvasti, vaikka emitin kanssa puljaaminen vähän huvittikin. Varusteet löyty hyvin ja pian olin jo valmis menemään. 

Pyörä

Pyörä liikahti alla kepeesti ja aattelin, että nyt senko mennään. Ekat kolme kilsaa oli nousua, ei sen väliä.. toiseen suuntaan se olis alamäkeä. Suunnittelin jo, että takas tullessa isoa vaihdetta silmään ja niin lujaa ko pyörä kulkis. Vähän tuli taas ikävä muulta liikenteeltä suljettua kisaa. Ärsyttävää, kun joutuu keskittymään johonkii autoihin. Kisa oli peesivapaa. Ei paljon kyllä sopivia peesattavia näkynyt. Joko ne meni kauheeta vauhtia ohi tai sitten mie tein nille samoin. Joku sen sijaan roikku miun peräsimessä kiinni paluu matkalla, maalissa kuulin että mahdollisesti joku numerolaputon turisti. Kesälomapuuhansa kullakin :D Kääntöpaikalla aloin epäillä monen muun tavoin, että pyöräilyä ei tänään tulisi mittariin millään 20km vaan ihan jotain muuta. Päätin olla välittämättä, koska miun tarkoitus oli pitää hauskaa ja ihan sama mitä matkat ois. Polkasin siis vähän lisää vauhtia koneeseen. Pian oltiinkin jo siinä lopun 3km pitkässä alamäessä ja uskalsin ajaa hetken jopa aerotangolta. WOU! Keskinopeus pyöräosuudella 31,9km/h. Siihenkin oon tyytyväinen.

Kyllä se aina vähän hymyilyttää, kun uinnista selviää hengissä.

T2

Vaihto sujui melko jouhevasti. Emitin kanssa meni taas oma aikansa. Tri-puvun takataskusta se oli helppo kyllä vetästä esiin. Ja Jukolassahan sitä oli jo harjoiteltu. Pikanauhat lenkkareissa on kyllä yks maailman parhaista keksinnöistä. 

Juoksu

Juoksuosuus oli maastojuoksua ja mäkiäkin riitti, se juostin kahtena kierroksena ja emit-leimauspisteitä piisas. Ei kovin ihanaa, mutta ei auttanu valittaa. Piti vaan mennä. Aluks homma meinas mennä keulimiseksi ja jalat toimikin yllättävän hyvin. Jos siis vertaa vaikka viime viikonloppuun. Mein äiti ja pikkupojat kannusti matkalla. "Hyvä äiti!" kuulostaa jotenkin niin liikkikseltä. Kroppa on ollut mm. työkiireiden ja yleisen ketutuksen vuoksi aika väsyneen oloinen ja se alkoi kyllä toisella kierroksella painaa. Tänään en vaatinut siltä yhtään punaiselle menoa. Tahkolla kyllä vaadin ja huudatan, mutta en tänään. Seurakaverin sattuessa kohdalle läpyt ja meno jatkui. Kummasti saa kyllä virtaa tutusta samalla reitillä. Muutaman ystävällisen miehen kanssa juttelin matkalla, muutoin porukka oli aika hiljaa ja puuskutti. Maalisuora vei rantalenttikentän poikki.. kohti maalileimausta. Tuntu kun ois juossut juoksuhiekassa :D  

Etenemistä kuolleilla jaloilla juoksuhiekassa.

Maalissa vaihdoin muutaman sanan seurakavereiden kanssa ja otettiin yhteiskuva. Sää oli tänä vuonna tavallaan parempi ja aurinko paistoi koko kisan. Vaikka viime vuodessakin oli oma tunnelmansa. Khuuma kyllä oli, mutta kai sitä vähän lämmin ja läähätys kuuluu tullakin. Suihkua en jaksanut lähteä etsimään, joten suuntasin Käyrälampeen pesulle. Sen jälkeen pienille kannustajille oli luvassa pyörimistä Tykkimäellä ja tulihan tuota itsekin kaikissa laiteissa pyörittyä. Ihana päivä! Mukava ja pikkuinen tapahtuma. Kaikki toimi, omalla persoonallisella tavallaan.

Taifunista oli hyvä tähyillä kisapaikkaa ja fiilistellä.

Loppuaika jotain 1h1min40s (tuloksia ei ole tullut vielä, joten ihan varmaa faktaa ei ole tämä)

Uinti 500m 7min32s 

T1 2min

Pyörä 14km 26min24s

T2 1min16s

Juoksu 5km 24min40s

Mitä tänään opin? Joroisten sprintin startti on kello 17.00. Lähden noin kello 5.00 liikenteeseen, ettei tarvitse jälleen Mrs. Beanmaisesti pukea märkäpukua päälle suurinpiirtein autoa ajaessa.