Vartti Triathlon Käyrälampi 2017

Mistä tietää, että taas yksi vuosi on kulunut? No siitä, että on Vartti Triathlonin aika. Mukana siis tänäkin vuonna ja ehdottomasti myös ensi vuonna. Paljon on vuodessa tapahtunutkin, niin paljon että onneksi ei etukäteen tiedä mitä on tulossa. En ehtinyt arjen hulinoissa juurikaan kisaan valmistautua, mutta hyvin se meni ilmankin. Edelliselle päivälle olin kaavaillut yhdistelmätreeniä (3h pyöräilyä ja 8km juoksu). Nousin heti kukon laulun jälkeen vapaapäivänä, että ehdin kotiin ennen kun mies lähtee töihin. Lähdinkin. Sää oli aurinkoinen ja fiilis kaikin puolin oikein hyvä. Lenkki eteni suunnitelmien mukaan - nautiskellen. Kunnes hetken katkaisee vaihdevivun täysi tunnottomuus. Mitään ei tapahdu. Veri alkaa kiehua - pettymys valtaa mielen, kun hyvin suunniteltu ja vähän jo tehtykin treeni keskeytyy. En tiedä mitä tapahtuu, mutta italialaistyyppinen ei niin hallittu temperamenttini ei kiehukaan. Olo rauhoittuu. Tutkin tilannetta ja epäilen vaihdevaijerin katkenneen. Totean rauhallisesti - onneksi nyt. Onneksi ei kisassa. Samaan aikaan mietin, että miten ihmeessä lähden tämän päiväiseen kisaan. Mummopyörällä? Kyllä. Näpyttelen tien päältä viestiä pyöräliike Varustamolle. Sen jälkeen soitan rauhassa miehelle ja pyydän kyytiä kotiin. Tuttu kuvio aikaisemmilta kesiltä. Saan puhelun aikana vastauksen Varustamolta ja pyörän pian huoltoon. Kävelen rauhassa bussipysäkille odottamaan. Totean tämän olleen vaan yksi treeni, jonka väliin jäämiselle en voi mitään. Päätän, että aurinkoinen sää on hyödynnettävä ja päätän että suunnataan lasten kanssa rannalle. Muutama tunti eteenpäin kaikki on taas kunnossa. 

Pyöräliike Varustamo pelastaa.

Kisakamppeet pakkasin vasta kisapäivän aamuna. Ne alkavat löytää paikkansa vaihtopusseista jo aika rutiinilla. Eväät mukaan ja menoksi. Mukaan lähtee taas se maailman paras huoltotiimi: huoltopäällikkö (oma äiti) sekä hovivalokuvaaja kuopuksemme. Saavumme perille lähes yhtä myöhään kun viime vuonnakin, mutta ehdin oleelliset asiat ja kohta vedänkin jo märkkäriä päälle. 

Lähtöroiskeita.

Uinti, 500m

Reitti on sama kun viime vuonnakin. Tosin viimeeksi startti tapahtui rantavedestä, tänä vuonna käsky kävi lähteä kuivalta maalta. Muistuttelin itselleni, että vaikka kyseessä on sprintti on miun kesän suurin tavoite löytää rauhallinen ja tasainen matkavauhti jota jaksan pitää yllä neljä kilometriä. Vuoden teema "Pitkään ja hitaasti" ei saa täysin unohtua tänäänkään. Pian lähtölaskenta jo alkaakin ja vuoden teema unohtuu hetkeksi. Hyökkään kun pantteri veteen ja alan kauhoa. Onneksi pian saan palautettua kuitenkin ajatuksen mieleeni ja rauhoitan. Oma paikka löytyy hyvin eikä suurempia törmäilyjä tule. Uinti etenee tasaisesti ja varmasti poijulta toiseen, vedessä suunnistaminen sujuu vaivattomasti. Laseilla on väliä, väitän. Pian olenkin jo rannassa. Uinti ei ole nopeudella pilattu, mutta ehjä ja hyvä kokonaisuus. Ensimmäisen kerran ikinä olen täysin tyytyväinen uintiin. Aika suurin piirtein sama, kun viime vuonnakin 7.29.

Tiukassa on hiha. Ilmeestä ei taas uskois, että uinti sujui :)

T1

Tuttuun tapaan EMIT kouraan rannassa ja märkkäriä pois päältä. Sujuvasti menee jo tää ja sukatkin sujahtavat jalkoihin helposti. Reilut pari minsaa menee tässä.

Taivas on sininen ja valkoinen ja meno päällä.

Pyöräily, 20km

Leimaus ja menoksi. Pyörä lähtee hyvin liikkeelle, vaikka alku edetään vastatuuleen ja ylämäkeen. Muistuttelen rauhassa ottamista. Kisa on peesivapaa, viime vuonna sitä ei päässyt hyödyntämään mutta tänä vuonna pääsi. Kisakaverin kanssa vuorovedoin edeten melkein loppuun asti. Harmittavan paljon oli irtohiekkaa tiellä ja reitti aika mutkainen. Siihen nähden mukava vauhti. Tänä vuonna reittikään ei ollut alimittainen. Aikaa meni 38 minuttia ja risat. Keskinnopeus päälle kolmenkympin. 

T2

Tässä ei kauaa nokka tuhissut. Kypärä pois, lenkkarit jalkaan ja lippa vinoon. Nopee leimaus ja sit menoks. Tässä kohtaa alkoi olla kuuma, juomista olisi kaivannut.

Ekalle kierrokselle. Lämmintä oli.

Juoksu, 5km

Sama reitti kun viime vuonna. Alku juoksuhiekan läpi, puiston läpi ja tien yli tunneliin ja sitten nousu ylös. Tän kävelin reippaasti, koska edellisenä vuonna muistin tappaneeni jalat tässä mäessä. Muutoin vauhti oli reippaampaa kun miltä tuntui. Metsässä oli lisää upottavaa hiekkaa ja purua. Tuulen virekään ei käynyt ja nenässä tuntui voimakas havunneulasten tuoksu. Toivoin salaa, että VPK olisi metsässä suihkuttamassa vettä. No, eipä näkynyt. Kannustusta ei tuolla pätkällä ollut, joten aloin kannustaa itse kaikkia vastaantulijoita saaden samaa itsekin. Kuumuudesta huolimatta metsässä oli hyvä meininki. Leimaus ja ympäri. Alun ylämäki olikin tietysti toiseen suuntaan mennessä alamäki ja otin kaiken ilon irti siitä. Kierros puiston läpi, leimaus ja toiselle kierrokselle. Meno tuntui matelulta, mutta kello väitti muuta. Uskotaan. Kääntöpaikalla leimaus ja kohti vikaa kilsaa. Pian maali jo häämöttikin. Kiva ja helppo juoksu, ei kuitenkaan täydellinen. Maastokenkä ois ehkä ollut Onneja fiksumpi valinta. Koitan ensi vuonna muistaa. Juoksuhiekan läpi maaliin ja vika leimaus. Keskivauhti 5.21min/km luokkaa.

Ja juoksuhiekan läpi maaliin. EMIT ojossa :D

Loppuaika 1h15min56s. Oon tyytyväinen!

Ja saattoi tuolta matkalta vähän muutakin tarttua matkaan.. siitä ehkä lisää myöhemmin ;)

Nälkää kasvateltu. Kohti seuraavia seikkailuita.