Yhteenvetoa vuodesta 2017 ja katse kohti vuotta 2018

Vuodelle 2017 olin listannut itselleni melko pitkän listan haaveissa olevista jutuista. 

Kaikki kisat, jotka olin suunnitellut toteutuivat. Tosin, Dublinissa juoksin flunssassa ja 

se olikin eka kerta, kun joku tauti yritti muuttaa suunnitelmia. Muita juttuja mitä olin tälle vuodelle listannut oli aika monta:

- avovesikauden avaus perinteisesti Vappuna - check

- Norppaohjaaja-kurssin laiskan (ja osaamattoman) läksyn suorittaminen - pinkkaaminen - check (eikä muuten hetkeäkään liian aikaisin, vaan just sinä päivän kun piti)

- vapaasukellukseen perehtyminen - ehei, tähän ei ollut aikaa

- crossfitissä ravaaminen monta kertaa viikossa - tähän oli aikaa ja on jatkossakin

- joku Jannen iltalenkki extemporelähtö - Jannen iltalenkki jäi väliin, mut Solvalla oli extempore

- vaellusratsastus - edelleen tekemättä. Ollut ajatuksissa, mutta sille tasolle jäänyt

- kiipeily - tehty, sisällä ja ulkona

- lätkätreenit - ei mahtunut tähän vuoteen

- satoja kilsoja pitkä pyöräretki - vajaa kaksi sataa. Ens kesänä sitten yli.

- pitkät avovesiuinnit - haaveeksi jäi, kun kesä oli mitä oli. Pisin oli täysmatkan uinti.

- olkapääjumppaa säännöllisesti - osittain toteutunut, välillä unohtunut. Parannettavaa.

- hieronnassa käyminen säännöllisesti - säännöllisesti silloin kun on jo jumissa. Auts. Parannettavaa.

- pussikaljan juominen ja maailman parantaminen - hitto. Tätä tein monta kertaa. Onneks jotain osaan.

- muutaman matkan buukkaaminen - tänkin osaan. 

- ajoissa nukkumaan käyminen - ajoittain onnistui. Parannettavaa.

- hammaslangan käyttö joka ilta ennen nukkumaan menoa - Alkuun toimi. Lopulta on jäänyt tasolle kerran viikossa.. parannettavaa.

- päikkärit aina kun mahdollisuus - Kyllä! Joskus kahdetkin, esim. tänään.

- villasukkajuoksu - vielä tekemättä. Ankea talvi vaikeuttanut toteutumista.

- Taipalsaarelle jätskille juokseminen ja pyöräily - Pyöräily toteutui, juoksu jäi toteutumatta kun suunniteltuna päivänä satoi vettä. Yllätys.

- munkkien syöminen aina kun siltä tuntuu - munkkeja on mennyt aika vähän. Karkkia senkii edestä.

- työhyvinvoinnin huomioiminen - parhaamme ollaan tehty ja tehdään jatkossakin. 

Ihan kaikkea en siis ennättänyt mitä suunnittelin - aika jännä. Mut ehdin kyllä sellasta mitä en ollut suunnitellut kuten miekkailemaan, merenneitoilemaan, marjastamaan ja neulomaan hitokseen villasukkia. Ens vuonna voi sitten paikkailla noita mitä ei oo tänä vuonna ehtinyt tai muistanut. Ratsastamaan meen ainakin. Ihan varmasti. Ja moneen reissuun!

Muutoin ensi vuodelle ei oo juurikaan mitään lukkoon lyötyä. Tammikuussa (tai helmikuussa) kotirataultra uusiks, Crossfitin open-lajit teen joko samaan tapaan varjona kun viime vuonnakin.. tai sitten ihan oikeesti. En oo ihan varma oonko siihen valmis, mutta aikaa on onneksi vielä pohtia. Huhtikuussa maraton Roomassa ja lomailua päälle. Ja sitten kesäkuussa kun Ironman saapuu Lahteen, niin on ihan pakosti oltava menossa mukana puolimatkalla. Jorosiin tietysti joukkuekisaan. Taitaa olla pyörävuosi miulla. Saatan myös ehkä käydä fiiliksen mukaan kotikisoissa vähän kokeilemassa miltä juoksu maittaa eli ehkäpä puolikas toukokuussa Lappeenrannassa ja syksyllä maraton joko Joutsenossa. Tai on sitten sellanenkin mahdollisuus olemassa, että jos arpaonni suo niin lähden käymään syksyllä Kolilla koklaamassa miltä maraton maastossa tuntuu. Ei varmasti kivalta eikä nopeelta, mutta eipä tuota vauhtia pääse tällä hetkellä kehumaan asfaltillakaan. Vitosen ja kympin matkoilta vois käydä vähän etsimässä kateissa olevaa vauhtia, ja jos sellainen löytyy niin syksyllä sitten mahdollisesti joku maraton. Ja ehdottomasti joku swimrun.. Porkkalan pitkä matka kutkuttelisi. Uutena juttuna ens vuonna tulee olemaan myös miehen huoltaminen Vantaan maratonilla, kun hän juoksee siellä ekan maratoninsa. Mie pääsen kannustamaan ja juomaan kaljaa. Vaihteeksi niin päin. 

Täysmatkaa en ensi vuodelle haaveile. Ehkä seuraavalle. Ehkä. Tai sitä seuraavalle. Joskus kyllä, mutta kiire ei ole. Täysmatka jätti ikuisen jäljen - mistä sen tietää?! No siitä, että kun sitä ajattelee ei iho lakkaa menemästä kananlihalle. Siitä, että jos sitä pidemmäksi aikaa jää miettimään - herahtaa vesikin silmäkulmaan. Siitä, että joinakin päivinä on nipistettävä itseään että uskoo todella sen tehneensä. Mahtavinta on se, että oon edelleen kokonaissuorituksena täysmatkaan erittäin tyytyväinen. Se meni monelta osin paremmin kun oisin ikinä voinut kuvitella. Tapahtui sellaista minkä olisi voinut ehkä välttää. Mutta jos jokin olisi mennyt toisella tavoin ei se ois ollut enää sama reissu. Kertaakaan en oo mielessäni jossitellut tai vatvonut mitä olisin voinut tehdä enemmän tai paremmin. Jokainen hetki kun olen asiaa ajatellut - ja niitä hetkiä on ollut aika paljon - olen ollut ylpeä itsestäni. Ja tuun olemaan. Toista ensimmästä kertaa ei tule. Oon äärimmäisen onnellinen siitä, että tunnen näin. En oikeestaan sen suhteen voisi olla enää onnellisempi. Pikkujuttu jollekin, miulle yksi isoimmista unelmista. Joka on nyt totta!

Toipuminen fyysisesti sujui nopeammin kun olin aatellut. Lihaskipua ei juurikaan ollut, muutaman päivän viiveellä hiipivä väsymys ei yllättänyt. Tuli se voimallisemmin kun maratonin jälkeen. Mutta osasin varautua. Henkisesti palautuminen sitten kestitikin. En tiiä onko se vieläkään ihan valmis. Kesälomaa jatkui onneksi vielä kaksi viikkoa kisan jälkeen ja oli aikaa rauhassa toipua ja fiilistellä. Treenien pariin siirryin todella hissukseen. Pidin tehot sykkeiden puoleen matalalla ja pikkuhiljaa oon alkanut tehdä vähän kovempiakin treenejä. Juoksussa vauhdit oli totaalisen kateissa ja ei se oo ihmekään, kun koko vuoden tehot on kestävyysharjoittelussa olleet matalalla. Lokakuun loppua kohden vauhtia alkoi kuitenkin löytyä ja haaveita maraton ennätyksestäkin elättelin. Crossfitissä oon paukutellut viime aikoina ihan huolella punasellakin ja ihan mukavaahan se oksennus suussakin treenaaminen välillä on. Tehoja ja kierroksia pitää sitten kevättä kohden alkaa houkuttelemaan enemmän ulos. 

Kaiken kaikkiaan täysmatkan jälkeen oon mennyt hyvin fiiliksellä treenien suhteen. Juoksua muutaman kerran viikossa, uintia kerran viikkoon. Lähinnä vesileikkejä ja vaparia sen verran että tuntuma pysyy. Nyt vasta viimeisen parin viikon aikana oon uinut pari pidempää treeniä ohjelman mukaan. Pyöräilyä harvakseltaan. Tiiän, että kevättä kohden kun pääsee ulos, niin pyöräily alkaa taas kuumottaa. Lähinnä oon käynyt crossfitissä - viis kuus kertaa viikossa. Jostain rytmistä oon yrittänyt pitää kiinni - kolmen tiukemman viikon jälkeen oon pitäyt keveemmän viikon. Pää ei oo vielä valmis mihinkään ohjelmaan. En tiiä onko ensi vuonnakaan. Kaikki liikkuminen perustuu tällä hetkellä fiilikseen ja siihen mitä on kivaa ja mielekästä tehdä. Yhtään hampaat irvessä treeniä en tee - oon itseasiassa aina ollut aika huono tekemään. Viime aikoina intoa on kyllä ollutkin - en kyllä kovin montaa hetkeä elämässä muista etteikö olis ollut. Kokonaiskuormitusta pyrin huomioimaan mahdollisimman hyvin ja kroppa kyllä kertoo, kun sitä vaan kuuntelee. Kaiken kaikkiaan hyvä ja ehjä treenivuosi. Noin 430 tuntia liikettä, yhteensä noin 3000km. Tunneista pari sataa crossfittiä, kilsoista tuhat juoksua ja pyöräilyä noin 1700km. Loput kaikenlaista muuta: hiihtoa, uintia, sauvakävelyäkin.

Fiiliksellä siis mennään eteenpäin kohti ensi vuotta. Luottavaisin mielin suhtaudun siihen, että elämässä on edessä vähän kevyempiä vuosia kun mitä kuluneet kaksi vuotta ovat olleet. Ja jos niin ei käy, niin aika monessa liemessä on jo muhittu ja kaikesta selvitään lopulta. Miulla on tunne, että ens vuodesta tulee hyvä ja talven kyykkäilyjen jälkeen orhi hirnahtaa keväällä kovaa kohti maanteitä. Kiitos teille kaikille, jotka olitte osa tätä vuotta!

Vartti Triathlon Käyrälampi 2017

Mistä tietää, että taas yksi vuosi on kulunut? No siitä, että on Vartti Triathlonin aika. Mukana siis tänäkin vuonna ja ehdottomasti myös ensi vuonna. Paljon on vuodessa tapahtunutkin, niin paljon että onneksi ei etukäteen tiedä mitä on tulossa. En ehtinyt arjen hulinoissa juurikaan kisaan valmistautua, mutta hyvin se meni ilmankin. Edelliselle päivälle olin kaavaillut yhdistelmätreeniä (3h pyöräilyä ja 8km juoksu). Nousin heti kukon laulun jälkeen vapaapäivänä, että ehdin kotiin ennen kun mies lähtee töihin. Lähdinkin. Sää oli aurinkoinen ja fiilis kaikin puolin oikein hyvä. Lenkki eteni suunnitelmien mukaan - nautiskellen. Kunnes hetken katkaisee vaihdevivun täysi tunnottomuus. Mitään ei tapahdu. Veri alkaa kiehua - pettymys valtaa mielen, kun hyvin suunniteltu ja vähän jo tehtykin treeni keskeytyy. En tiedä mitä tapahtuu, mutta italialaistyyppinen ei niin hallittu temperamenttini ei kiehukaan. Olo rauhoittuu. Tutkin tilannetta ja epäilen vaihdevaijerin katkenneen. Totean rauhallisesti - onneksi nyt. Onneksi ei kisassa. Samaan aikaan mietin, että miten ihmeessä lähden tämän päiväiseen kisaan. Mummopyörällä? Kyllä. Näpyttelen tien päältä viestiä pyöräliike Varustamolle. Sen jälkeen soitan rauhassa miehelle ja pyydän kyytiä kotiin. Tuttu kuvio aikaisemmilta kesiltä. Saan puhelun aikana vastauksen Varustamolta ja pyörän pian huoltoon. Kävelen rauhassa bussipysäkille odottamaan. Totean tämän olleen vaan yksi treeni, jonka väliin jäämiselle en voi mitään. Päätän, että aurinkoinen sää on hyödynnettävä ja päätän että suunnataan lasten kanssa rannalle. Muutama tunti eteenpäin kaikki on taas kunnossa. 

Pyöräliike Varustamo pelastaa.

Kisakamppeet pakkasin vasta kisapäivän aamuna. Ne alkavat löytää paikkansa vaihtopusseista jo aika rutiinilla. Eväät mukaan ja menoksi. Mukaan lähtee taas se maailman paras huoltotiimi: huoltopäällikkö (oma äiti) sekä hovivalokuvaaja kuopuksemme. Saavumme perille lähes yhtä myöhään kun viime vuonnakin, mutta ehdin oleelliset asiat ja kohta vedänkin jo märkkäriä päälle. 

Lähtöroiskeita.

Uinti, 500m

Reitti on sama kun viime vuonnakin. Tosin viimeeksi startti tapahtui rantavedestä, tänä vuonna käsky kävi lähteä kuivalta maalta. Muistuttelin itselleni, että vaikka kyseessä on sprintti on miun kesän suurin tavoite löytää rauhallinen ja tasainen matkavauhti jota jaksan pitää yllä neljä kilometriä. Vuoden teema "Pitkään ja hitaasti" ei saa täysin unohtua tänäänkään. Pian lähtölaskenta jo alkaakin ja vuoden teema unohtuu hetkeksi. Hyökkään kun pantteri veteen ja alan kauhoa. Onneksi pian saan palautettua kuitenkin ajatuksen mieleeni ja rauhoitan. Oma paikka löytyy hyvin eikä suurempia törmäilyjä tule. Uinti etenee tasaisesti ja varmasti poijulta toiseen, vedessä suunnistaminen sujuu vaivattomasti. Laseilla on väliä, väitän. Pian olenkin jo rannassa. Uinti ei ole nopeudella pilattu, mutta ehjä ja hyvä kokonaisuus. Ensimmäisen kerran ikinä olen täysin tyytyväinen uintiin. Aika suurin piirtein sama, kun viime vuonnakin 7.29.

Tiukassa on hiha. Ilmeestä ei taas uskois, että uinti sujui :)

T1

Tuttuun tapaan EMIT kouraan rannassa ja märkkäriä pois päältä. Sujuvasti menee jo tää ja sukatkin sujahtavat jalkoihin helposti. Reilut pari minsaa menee tässä.

Taivas on sininen ja valkoinen ja meno päällä.

Pyöräily, 20km

Leimaus ja menoksi. Pyörä lähtee hyvin liikkeelle, vaikka alku edetään vastatuuleen ja ylämäkeen. Muistuttelen rauhassa ottamista. Kisa on peesivapaa, viime vuonna sitä ei päässyt hyödyntämään mutta tänä vuonna pääsi. Kisakaverin kanssa vuorovedoin edeten melkein loppuun asti. Harmittavan paljon oli irtohiekkaa tiellä ja reitti aika mutkainen. Siihen nähden mukava vauhti. Tänä vuonna reittikään ei ollut alimittainen. Aikaa meni 38 minuttia ja risat. Keskinnopeus päälle kolmenkympin. 

T2

Tässä ei kauaa nokka tuhissut. Kypärä pois, lenkkarit jalkaan ja lippa vinoon. Nopee leimaus ja sit menoks. Tässä kohtaa alkoi olla kuuma, juomista olisi kaivannut.

Ekalle kierrokselle. Lämmintä oli.

Juoksu, 5km

Sama reitti kun viime vuonna. Alku juoksuhiekan läpi, puiston läpi ja tien yli tunneliin ja sitten nousu ylös. Tän kävelin reippaasti, koska edellisenä vuonna muistin tappaneeni jalat tässä mäessä. Muutoin vauhti oli reippaampaa kun miltä tuntui. Metsässä oli lisää upottavaa hiekkaa ja purua. Tuulen virekään ei käynyt ja nenässä tuntui voimakas havunneulasten tuoksu. Toivoin salaa, että VPK olisi metsässä suihkuttamassa vettä. No, eipä näkynyt. Kannustusta ei tuolla pätkällä ollut, joten aloin kannustaa itse kaikkia vastaantulijoita saaden samaa itsekin. Kuumuudesta huolimatta metsässä oli hyvä meininki. Leimaus ja ympäri. Alun ylämäki olikin tietysti toiseen suuntaan mennessä alamäki ja otin kaiken ilon irti siitä. Kierros puiston läpi, leimaus ja toiselle kierrokselle. Meno tuntui matelulta, mutta kello väitti muuta. Uskotaan. Kääntöpaikalla leimaus ja kohti vikaa kilsaa. Pian maali jo häämöttikin. Kiva ja helppo juoksu, ei kuitenkaan täydellinen. Maastokenkä ois ehkä ollut Onneja fiksumpi valinta. Koitan ensi vuonna muistaa. Juoksuhiekan läpi maaliin ja vika leimaus. Keskivauhti 5.21min/km luokkaa.

Ja juoksuhiekan läpi maaliin. EMIT ojossa :D

Loppuaika 1h15min56s. Oon tyytyväinen!

Ja saattoi tuolta matkalta vähän muutakin tarttua matkaan.. siitä ehkä lisää myöhemmin ;)

Nälkää kasvateltu. Kohti seuraavia seikkailuita.

Vartti Triathlon Käyrälampi 2016

Tänään oli vuorossa Vartti Triathlon Kouvolassa. Viime vuonna tapahtuma järjestettiin Orilammella ja se oli miun eka triathlonstartti ikinä. Viime vuonna satoi koko kisan ja sää oli ihan karsee. Just siistii! Päätin jo sillon, että tänne uudelleen. Matkojen piti olla tänä vuonna samat: uinti 500m, pyörä 20km ja juoksu 5km. Piti, muttei ihan ollut. 

Karavaanarit starttaamassa kotipihasta.

Mein äiti (=maailman paras triathlonhuoltopäällikkö) oli taas lupautunut lähtemään kannustusjoukkoihin pikkupoikien kanssa. Startattiin aamusta muka-ajoissa perinteisen säätämisen vauhdittamana. Pyörä ei mahtunut autoon, jolla piti siirtyä mein porukoille. Samassa muistin miksi. Koska pikkupojat oli mukana. Pyörän olin muovittanut enkä jaksanut alkaa enää purkamaan pakettia ja irroittamaan eturengasta. Soitin siis äidille ja hän tulikin hakemaan meitä. Tän päivänen oli pre-Joroinen-kisa. Monessakin mielessä. Mentiin Käyrälammelle asuntoautolla, jolla suuntaan sitten perjantaiaamuna matkaan. Ikinä ennen en ollut matkailuauton puikoissa ollut ja ensikosketus autoon oli peruuttaminen omalta pihalta. No hyvinhän se meni. Aamun säätämisen takia aikataulut hiukan myöhästyi ja vaikka tiesin, että karavaanarin matka on hitaampi kuin muiden en ihan ollut ehkä osannut kuitenkaan varautua siihen kuinka paljon. Vedin miehekästä letkaa perässä Luumäen kohdilla ja kohteliaasti annoin tietä kiireisemmille ja koukkasin välillä 6-tieltä pois. Utissa totesin lapsille, että ei muuten pysähdytä pillimehuja ostamaan vaan painetaan talla pohjassa Käyrälammelle. Onneks mein pojat tietää, että sillon kun äiti on tosissaan.. se on tosissaan. Aika usein se ei ole. Kohteessa oltiin vähän yli puoli ykstoista. Pyörä muoveissa, kamat levällään ja puhelin piippaillen.. aikaahan oli siis todella runsaasti, kun startti oli vasta kello 11.00. Ei muuten paljon ehtinyt lähtöä jännäilemään. Kolmee vaille ykstoista olin Käyrälammessa ja valmiina menemään. Ei varsinaisesti taas kovin hallittu valmistautuminen, mutta enpä tiiä tekisinkö silti mitään toisin. 

Starttiin enää hetki. Takarivin paikat oli tänään suosittuja.

Uinti

Liikkeelle lähdettiin rantavedestä, lähdin rauhassa. Uinti lähtikin tosi hyvin liikkeelle. Lasit istui täydellisesti, uinti tuntui järkevältä ja hallitulta. Eka poiju tuli nopeasti vastaan ja kiersin sen vasemmalta. Siinä kohtaa tuli hiukan ruuhkaa ja totesin uivani kahden naisen välissä. Toinen monotti ja toinen huitoi kädellä. Ihan sama. Hörppäsin kuitenkin hässäkässä vettä. Annoin silti vaan mennä. Muutama veto rintaa ja kurkistus missä mennään. Hyvin menee, ehkä. Kohti viimeistä poijua, ei mitään hätää. Tää on kivaa. Lopussa iski epätoivo, meenkö sittenkää oikeelle poijulle. Taas muutama veto rintaa, se ei kuitenkaan jäänyt taaskaan päälle vaan sain rytmin helposti taas päälle. Uinti kohti rantaa ja luulin jo olevani tarpeeksi rannassa. Pöh, kainaloihin asti vettä. Jatkoin vielä uimista. Rantautuminen onnistui lopulta hyvin. Kuvista voin todeta, että puku oli puoliksi pois jo pian vedestä noustuani. Jännästi tuokin tulee jo jostain selkäytimestä eikä sitä edes ajattele, vaikka kokemuksella en voi todella voi kehuskella. Rannassa jokaisen piti huutaa omaa numeroaan (etenkin silloin, kun ei ehtinyt kirjoittaa sitä käsivarteensa) ja sai käteensä emitin. Eka leimaus rannassa ja siitä uintiaika. Se oli huikeesti parempi kun viime vuonna. Ja viime viikolla! Jospa uinnin sujuminen alkaakin olla lähellä? Otetta pitää saada paremmaksi. En tiiä johtuuko märkkäristä, mutta etenkin heikompi otteinen vasuri tarvitsee treeniä.

Ilme on vähän kärsivä, vaikka fiilis oli huippu.

T1

Vaihto meni sujuvasti, vaikka emitin kanssa puljaaminen vähän huvittikin. Varusteet löyty hyvin ja pian olin jo valmis menemään. 

Pyörä

Pyörä liikahti alla kepeesti ja aattelin, että nyt senko mennään. Ekat kolme kilsaa oli nousua, ei sen väliä.. toiseen suuntaan se olis alamäkeä. Suunnittelin jo, että takas tullessa isoa vaihdetta silmään ja niin lujaa ko pyörä kulkis. Vähän tuli taas ikävä muulta liikenteeltä suljettua kisaa. Ärsyttävää, kun joutuu keskittymään johonkii autoihin. Kisa oli peesivapaa. Ei paljon kyllä sopivia peesattavia näkynyt. Joko ne meni kauheeta vauhtia ohi tai sitten mie tein nille samoin. Joku sen sijaan roikku miun peräsimessä kiinni paluu matkalla, maalissa kuulin että mahdollisesti joku numerolaputon turisti. Kesälomapuuhansa kullakin :D Kääntöpaikalla aloin epäillä monen muun tavoin, että pyöräilyä ei tänään tulisi mittariin millään 20km vaan ihan jotain muuta. Päätin olla välittämättä, koska miun tarkoitus oli pitää hauskaa ja ihan sama mitä matkat ois. Polkasin siis vähän lisää vauhtia koneeseen. Pian oltiinkin jo siinä lopun 3km pitkässä alamäessä ja uskalsin ajaa hetken jopa aerotangolta. WOU! Keskinopeus pyöräosuudella 31,9km/h. Siihenkin oon tyytyväinen.

Kyllä se aina vähän hymyilyttää, kun uinnista selviää hengissä.

T2

Vaihto sujui melko jouhevasti. Emitin kanssa meni taas oma aikansa. Tri-puvun takataskusta se oli helppo kyllä vetästä esiin. Ja Jukolassahan sitä oli jo harjoiteltu. Pikanauhat lenkkareissa on kyllä yks maailman parhaista keksinnöistä. 

Juoksu

Juoksuosuus oli maastojuoksua ja mäkiäkin riitti, se juostin kahtena kierroksena ja emit-leimauspisteitä piisas. Ei kovin ihanaa, mutta ei auttanu valittaa. Piti vaan mennä. Aluks homma meinas mennä keulimiseksi ja jalat toimikin yllättävän hyvin. Jos siis vertaa vaikka viime viikonloppuun. Mein äiti ja pikkupojat kannusti matkalla. "Hyvä äiti!" kuulostaa jotenkin niin liikkikseltä. Kroppa on ollut mm. työkiireiden ja yleisen ketutuksen vuoksi aika väsyneen oloinen ja se alkoi kyllä toisella kierroksella painaa. Tänään en vaatinut siltä yhtään punaiselle menoa. Tahkolla kyllä vaadin ja huudatan, mutta en tänään. Seurakaverin sattuessa kohdalle läpyt ja meno jatkui. Kummasti saa kyllä virtaa tutusta samalla reitillä. Muutaman ystävällisen miehen kanssa juttelin matkalla, muutoin porukka oli aika hiljaa ja puuskutti. Maalisuora vei rantalenttikentän poikki.. kohti maalileimausta. Tuntu kun ois juossut juoksuhiekassa :D  

Etenemistä kuolleilla jaloilla juoksuhiekassa.

Maalissa vaihdoin muutaman sanan seurakavereiden kanssa ja otettiin yhteiskuva. Sää oli tänä vuonna tavallaan parempi ja aurinko paistoi koko kisan. Vaikka viime vuodessakin oli oma tunnelmansa. Khuuma kyllä oli, mutta kai sitä vähän lämmin ja läähätys kuuluu tullakin. Suihkua en jaksanut lähteä etsimään, joten suuntasin Käyrälampeen pesulle. Sen jälkeen pienille kannustajille oli luvassa pyörimistä Tykkimäellä ja tulihan tuota itsekin kaikissa laiteissa pyörittyä. Ihana päivä! Mukava ja pikkuinen tapahtuma. Kaikki toimi, omalla persoonallisella tavallaan.

Taifunista oli hyvä tähyillä kisapaikkaa ja fiilistellä.

Loppuaika jotain 1h1min40s (tuloksia ei ole tullut vielä, joten ihan varmaa faktaa ei ole tämä)

Uinti 500m 7min32s 

T1 2min

Pyörä 14km 26min24s

T2 1min16s

Juoksu 5km 24min40s

Mitä tänään opin? Joroisten sprintin startti on kello 17.00. Lähden noin kello 5.00 liikenteeseen, ettei tarvitse jälleen Mrs. Beanmaisesti pukea märkäpukua päälle suurinpiirtein autoa ajaessa.